purevuus

Suomi

Substantiivi

purevuus (40)

se, että on pureva

Ääntäminen

IPA: /ˈpureʋuːs/
tavutus: pu‧re‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	purevuus	purevuudet
genetiivi	purevuuden	purevuuksien
partitiivi	purevuutta	purevuuksia
akkusatiivi	purevuus; purevuuden	purevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	purevuudessa	purevuuksissa
elatiivi	purevuudesta	purevuuksista
illatiivi	purevuuteen	purevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	purevuudella	purevuuksilla
ablatiivi	purevuudelta	purevuuksilta
allatiivi	purevuudelle	purevuuksille
muut sijamuodot
essiivi	purevuutena	purevuuksina
translatiivi	purevuudeksi	purevuuksiksi
abessiivi	purevuudetta	purevuuksitta
instruktiivi	–	purevuuksin
komitatiivi	–	purevuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	purevuude-
vahva vartalo	purevuute-
konsonantti- vartalo	purevuut-

Etymologia

sanan pureva vartalosta purev- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on pureva

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

purevuus Kielitoimiston sanakirjassa