Substantiivi

muokkaa

purija (12)

  1. eläin tai henkilö, joka puree

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpurijɑ/
  • tavutus: pu‧ri‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi purija purijat
genetiivi purijan purijoiden
purijoitten
(purijain)
partitiivi purijaa purijoita
akkusatiivi purija;
purijan
purijat
sisäpaikallissijat
inessiivi purijassa purijoissa
elatiivi purijasta purijoista
illatiivi purijaan purijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi purijalla purijoilla
ablatiivi purijalta purijoilta
allatiivi purijalle purijoille
muut sijamuodot
essiivi purijana purijoina
translatiivi purijaksi purijoiksi
abessiivi purijatta purijoitta
instruktiivi purijoin
komitatiivi purijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo purija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi purra + johdin -(i)ja

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • purija Kielitoimiston sanakirjassa