puristi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
puristi (5)
- puhdasoppinen henkilö, jonka mukaan joku tietty asia pitäisi pitää ”aitona” ja ”oikeaa” olemustaan heijastavana ja vapaana turmelevista vaikutteista
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpurist̪i/
- tavutus: pu‧ris‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puristi | puristit |
| genetiivi | puristin | puristien (puristein) |
| partitiivi | puristia | puristeja |
| akkusatiivi | puristi; puristin |
puristit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puristissa | puristeissa |
| elatiivi | puristista | puristeista |
| illatiivi | puristiin | puristeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puristilla | puristeilla |
| ablatiivi | puristilta | puristeilta |
| allatiivi | puristille | puristeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puristina | puristeina |
| translatiivi | puristiksi | puristeiksi |
| abessiivi | puristitta | puristeitta |
| instruktiivi | – | puristein |
| komitatiivi | – | puristeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puristi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
ranskan kielestä, puriste
Verbi muokkaa
puristi
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä puristaa