purkittanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä purkittaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi purkittanut purkittaneet
genetiivi purkittaneen purkittaneiden
purkittaneitten
partitiivi purkittanutta purkittaneita
akkusatiivi purkittanut; purkittaneen purkittaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi purkittaneessa purkittaneissa
elatiivi purkittaneesta purkittaneista
illatiivi purkittaneeseen purkittaneisiin
purkittaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi purkittaneella purkittaneilla
ablatiivi purkittaneelta purkittaneilta
allatiivi purkittaneelle purkittaneille
muut sijamuodot
essiivi purkittaneena purkittaneina
translatiivi purkittaneeksi purkittaneiksi
abessiivi purkittaneetta purkittaneitta
instruktiivi purkittanein
komitatiivi purkittaneine