Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

purkka (10-A)[1]

  1. (puhekieltä) purukumi
  2. (nettislangia) graafisessa suunnittelussa tai ohjelmoinnissa käytetty nimitys yleensä helposti toteutettavasta väliaikaiskorjauksesta (vaihtoehtoisia kirjoitusasuja: purkkaviritelmä, purkkaviritys, purkkakorjaus...)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpurkːɑ/
  • tavutus: purk‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi purkka purkat
genetiivi purkan purkkien
(purkkain)
partitiivi purkkaa purkkia
akkusatiivi purkka;
purkan
purkat
sisäpaikallissijat
inessiivi purkassa purkissa
elatiivi purkasta purkista
illatiivi purkkaan purkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi purkalla purkilla
ablatiivi purkalta purkilta
allatiivi purkalle purkille
muut sijamuodot
essiivi purkkana purkkina
translatiivi purkaksi purkiksi
abessiivi purkatta purkitta
instruktiivi purkin
komitatiivi purkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo purka-
vahva vartalo purkka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

[1] purukumi: lyhentynyt varhaisemmasta muodosta purkkari[2]

[2] paikka: Vrt. paikata purukumilla.

Aiheesta muualla muokkaa

  • purkka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A
  2. Heikki Paunonen: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 26. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.