Katso myös: Purtilo

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

purtilo (2)[1]

  1. laaja pitkänomainen astia
  2. (puhekieltä, merenkulku) alus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpurt̪ilo/
  • tavutus: pur‧ti‧lo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi purtilo purtilot
genetiivi purtilon purtilojen
purtiloiden
purtiloitten
partitiivi purtiloa purtiloita
purtiloja
akkusatiivi purtilo;
purtilon
purtilot
sisäpaikallissijat
inessiivi purtilossa purtiloissa
elatiivi purtilosta purtiloista
illatiivi purtiloon purtiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi purtilolla purtiloilla
ablatiivi purtilolta purtiloilta
allatiivi purtilolle purtiloille
muut sijamuodot
essiivi purtilona purtiloina
translatiivi purtiloksi purtiloiksi
abessiivi purtilotta purtiloitta
instruktiivi purtiloin
komitatiivi purtiloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo purtilo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • purtilo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 334. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.