Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puskija (12)

  1. eläin, joka puskee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpuskijɑ/
  • tavutus: pus‧ki‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puskija puskijat
genetiivi puskijan puskijoiden
puskijoitten
(puskijain)
partitiivi puskijaa puskijoita
akkusatiivi puskija;
puskijan
puskijat
sisäpaikallissijat
inessiivi puskijassa puskijoissa
elatiivi puskijasta puskijoista
illatiivi puskijaan puskijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puskijalla puskijoilla
ablatiivi puskijalta puskijoilta
allatiivi puskijalle puskijoille
muut sijamuodot
essiivi puskijana puskijoina
translatiivi puskijaksi puskijoiksi
abessiivi puskijatta puskijoitta
instruktiivi puskijoin
komitatiivi puskijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puskija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • puskija Kielitoimiston sanakirjassa