puuni
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuuni (5)
- puunilaisten puhuma foinikian kielen myöhäismuoto
- puunaaminen, puunaus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puuni | puunit |
| genetiivi | puunin | puunien (puunein) |
| partitiivi | puunia | puuneja |
| akkusatiivi | puuni; puunin |
puunit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puunissa | puuneissa |
| elatiivi | puunista | puuneista |
| illatiivi | puuniin | puuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puunilla | puuneilla |
| ablatiivi | puunilta | puuneilta |
| allatiivi | puunille | puuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puunina | puuneina |
| translatiivi | puuniksi | puuneiksi |
| abessiivi | puunitta | puuneitta |
| instruktiivi | – | puunein |
| komitatiivi | – | puuneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puuni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. puunilaisten puhuma foinikian myöhäismuoto
|
|
2. puunaaminen
|
Ks. puunaus |
Substantiivi
muokkaapuuni
- (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin possessiivimuoto sanasta puu, jonka pääsana on yksikön 1. persoonassa
- Se on minun puuni.
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivin possessiivimuoto sanasta puu, jonka pääsana on yksikön 1. persoonassa
- Tuon puuni oksat jo viheriöivät.
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin possessiivimuoto sanasta puu, jonka pääsana on yksikön 1. persoonassa
- Ainoa puuni kaadettiin luvatta.
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivin possessiivimuoto sanasta puu, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
- Minun puuni ovat hyväkuntoisia.
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin possessiivimuoto sanasta puu, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
- Kaikki puuni karsittiin.