puuttuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaapuuttuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä puuttua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puuttuva | puuttuvat |
| genetiivi | puuttuvan | puuttuvien (puuttuvain) |
| partitiivi | puuttuvaa | puuttuvia |
| akkusatiivi | puuttuva; puuttuvan |
puuttuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puuttuvassa | puuttuvissa |
| elatiivi | puuttuvasta | puuttuvista |
| illatiivi | puuttuvaan | puuttuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puuttuvalla | puuttuvilla |
| ablatiivi | puuttuvalta | puuttuvilta |
| allatiivi | puuttuvalle | puuttuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puuttuvana | puuttuvina |
| translatiivi | puuttuvaksi | puuttuviksi |
| abessiivi | puuttuvatta | puuttuvitta |
| instruktiivi | – | puuttuvin |
| komitatiivi | – | puuttuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | puuttuva- | |
| vahva vartalo | puuttuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |