pyrkiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapyrkiminen (38)
- teonnimi verbistä pyrkiä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyrkiminen | pyrkimiset |
| genetiivi | pyrkimisen | pyrkimisten pyrkimisien |
| partitiivi | pyrkimistä | pyrkimisiä |
| akkusatiivi | pyrkiminen; pyrkimisen |
pyrkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyrkimisessä | pyrkimisissä |
| elatiivi | pyrkimisestä | pyrkimisistä |
| illatiivi | pyrkimiseen | pyrkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyrkimisellä | pyrkimisillä |
| ablatiivi | pyrkimiseltä | pyrkimisiltä |
| allatiivi | pyrkimiselle | pyrkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyrkimisenä (pyrkimisnä) |
pyrkimisinä |
| translatiivi | pyrkimiseksi | pyrkimisiksi |
| abessiivi | pyrkimisettä | pyrkimisittä |
| instruktiivi | – | pyrkimisin |
| komitatiivi | – | pyrkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pyrkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pyrkimis- | |