pyryttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapyryttäminen (38)
- teonnimi verbistä pyryttää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pyryttäminen | pyryttämiset |
genetiivi | pyryttämisen | pyryttämisten pyryttämisien |
partitiivi | pyryttämistä | pyryttämisiä |
akkusatiivi | pyryttäminen; pyryttämisen |
pyryttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pyryttämisessä | pyryttämisissä |
elatiivi | pyryttämisestä | pyryttämisistä |
illatiivi | pyryttämiseen | pyryttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pyryttämisellä | pyryttämisillä |
ablatiivi | pyryttämiseltä | pyryttämisiltä |
allatiivi | pyryttämiselle | pyryttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pyryttämisenä (pyryttämisnä) |
pyryttämisinä |
translatiivi | pyryttämiseksi | pyryttämisiksi |
abessiivi | pyryttämisettä | pyryttämisittä |
instruktiivi | – | pyryttämisin |
komitatiivi | – | pyryttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pyryttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
pyryttämis- |