pysäytyslyönti

Suomi

pysäytyslyönti (5-J)

(urheilu) lähinnä mailapeleissä käytettävä lyönti, jolla saadaan – tavallisesti voimakkaan alakierteen avulla – palloa eteenpäin vievä liike äkillisesti pysähtymään, millä pyritään estämään vastustajaa ehtimästä palauttamaan palloa sääntöjen puitteissa takaisin

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pysäytyslyönti	pysäytyslyönnit
genetiivi	pysäytyslyönnin	pysäytyslyöntien (pysäytyslyöntein)
partitiivi	pysäytyslyöntiä	pysäytyslyöntejä
akkusatiivi	pysäytyslyönti; pysäytyslyönnin	pysäytyslyönnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pysäytyslyönnissä	pysäytyslyönneissä
elatiivi	pysäytyslyönnistä	pysäytyslyönneistä
illatiivi	pysäytyslyöntiin	pysäytyslyönteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pysäytyslyönnillä	pysäytyslyönneillä
ablatiivi	pysäytyslyönniltä	pysäytyslyönneiltä
allatiivi	pysäytyslyönnille	pysäytyslyönneille
muut sijamuodot
essiivi	pysäytyslyöntinä	pysäytyslyönteinä
translatiivi	pysäytyslyönniksi	pysäytyslyönneiksi
abessiivi	pysäytyslyönnittä	pysäytyslyönneittä
instruktiivi	–	pysäytyslyönnein
komitatiivi	–	pysäytyslyönteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pysäytyslyönni-
vahva vartalo	pysäytyslyönti-
konsonantti- vartalo	-