pysyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapysyminen (38)
- teonnimi verbistä pysyä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pysyminen | pysymiset |
| genetiivi | pysymisen | pysymisten pysymisien |
| partitiivi | pysymistä | pysymisiä |
| akkusatiivi | pysyminen; pysymisen |
pysymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pysymisessä | pysymisissä |
| elatiivi | pysymisestä | pysymisistä |
| illatiivi | pysymiseen | pysymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pysymisellä | pysymisillä |
| ablatiivi | pysymiseltä | pysymisiltä |
| allatiivi | pysymiselle | pysymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pysymisenä (pysymisnä) |
pysymisinä |
| translatiivi | pysymiseksi | pysymisiksi |
| abessiivi | pysymisettä | pysymisittä |
| instruktiivi | – | pysymisin |
| komitatiivi | – | pysymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pysymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pysymis- | |