pysyvä

Suomi

Adjektiivi

pysyvä (10) (komparatiivi pysyvämpi, superlatiivi pysyvin) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka on muuttumaton, jatkuvasti olemassa oleva, stabiili

   Lähi-itään yritetään saada pysyvä rauha.

   pysyvä lumi

   Hetken huumaa vai pysyvämpi muutos?

Ääntäminen

• IPA: /ˈpysyʋæ/
• tavutus: py‧sy‧vä

Etymologia

• partisiippi verbistä pysyä

Käännökset

1. sellainen, joka on muuttumaton, jatkuvasti olemassa oleva, stabiili

englanti: lasting, enduring, permanent espanja: permanente italia: permanente ranska: persistant, permanent

romania: permanent saksa: bestehend turkki: sürekli, daim viro: püsiv

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: pysyväinen
• substantiivit: pysyvyys

Yhdyssanat

koossapysyvä

Aiheesta muualla

• pysyvä Kielitoimiston sanakirjassa
• pysyvä Tieteen termipankissa

Verbi

pysyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pysyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pysyvä	pysyvät
genetiivi	pysyvän	pysyvien (pysyväin)
partitiivi	pysyvää	pysyviä
akkusatiivi	pysyvä; pysyvän	pysyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	pysyvässä	pysyvissä
elatiivi	pysyvästä	pysyvistä
illatiivi	pysyvään	pysyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pysyvällä	pysyvillä
ablatiivi	pysyvältä	pysyviltä
allatiivi	pysyvälle	pysyville
muut sijamuodot
essiivi	pysyvänä	pysyvinä
translatiivi	pysyväksi	pysyviksi
abessiivi	pysyvättä	pysyvittä
instruktiivi	–	pysyvin
komitatiivi	–	pysyvine