pyylevyys
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapyylevyys (40)
- se, että on pyylevä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpyːleʋyːs/
- tavutus: pyy‧le‧vyys
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pyylevyys | pyylevyydet |
genetiivi | pyylevyyden | pyylevyyksien |
partitiivi | pyylevyyttä | pyylevyyksiä |
akkusatiivi | pyylevyys; pyylevyyden |
pyylevyydet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pyylevyydessä | pyylevyyksissä |
elatiivi | pyylevyydestä | pyylevyyksistä |
illatiivi | pyylevyyteen | pyylevyyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pyylevyydellä | pyylevyyksillä |
ablatiivi | pyylevyydeltä | pyylevyyksiltä |
allatiivi | pyylevyydelle | pyylevyyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pyylevyytenä | pyylevyyksinä |
translatiivi | pyylevyydeksi | pyylevyyksiksi |
abessiivi | pyylevyydettä | pyylevyyksittä |
instruktiivi | – | pyylevyyksin |
komitatiivi | – | pyylevyyksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pyylevyyde- | |
vahva vartalo | pyylevyyte- | |
konsonantti- vartalo |
pyylevyyt- |
Etymologia
muokkaasanan pyylevä vartalosta pyylev- ja suffiksista -yys
Käännökset
muokkaa1. se, että on pyylevä
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- pyylevyys Kielitoimiston sanakirjassa