pyyteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapyyteleminen (38)
- teonnimi verbistä pyydellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pyyteleminen | pyytelemiset |
genetiivi | pyytelemisen | pyytelemisten pyytelemisien |
partitiivi | pyytelemistä | pyytelemisiä |
akkusatiivi | pyyteleminen; pyytelemisen |
pyytelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pyytelemisessä | pyytelemisissä |
elatiivi | pyytelemisestä | pyytelemisistä |
illatiivi | pyytelemiseen | pyytelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pyytelemisellä | pyytelemisillä |
ablatiivi | pyytelemiseltä | pyytelemisiltä |
allatiivi | pyytelemiselle | pyytelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pyytelemisenä (pyytelemisnä) |
pyytelemisinä |
translatiivi | pyytelemiseksi | pyytelemisiksi |
abessiivi | pyytelemisettä | pyytelemisittä |
instruktiivi | – | pyytelemisin |
komitatiivi | – | pyytelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pyytelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
pyytelemis- |