rääkkääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarääkkääminen (38)
- teonnimi verbistä rääkätä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rääkkääminen | rääkkäämiset |
genetiivi | rääkkäämisen | rääkkäämisten rääkkäämisien |
partitiivi | rääkkäämistä | rääkkäämisiä |
akkusatiivi | rääkkääminen; rääkkäämisen |
rääkkäämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rääkkäämisessä | rääkkäämisissä |
elatiivi | rääkkäämisestä | rääkkäämisistä |
illatiivi | rääkkäämiseen | rääkkäämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rääkkäämisellä | rääkkäämisillä |
ablatiivi | rääkkäämiseltä | rääkkäämisiltä |
allatiivi | rääkkäämiselle | rääkkäämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rääkkäämisenä (rääkkäämisnä) |
rääkkäämisinä |
translatiivi | rääkkäämiseksi | rääkkäämisiksi |
abessiivi | rääkkäämisettä | rääkkäämisittä |
instruktiivi | – | rääkkäämisin |
komitatiivi | – | rääkkäämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rääkkäämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rääkkäämis- |