räätikäs
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaräätikäs (41-A) (monikko räätikkäät)
- (murteellinen) rinnakkaismuoto sanasta räätikkä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: [ˈræːt̪iˌk̟æs]
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | räätikäs | räätikkäät |
| genetiivi | räätikkään | räätikkäiden räätikkäitten |
| partitiivi | räätikästä | räätikkäitä |
| akkusatiivi | räätikäs; räätikkään |
räätikkäät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | räätikkäässä | räätikkäissä |
| elatiivi | räätikkäästä | räätikkäistä |
| illatiivi | räätikkääseen | räätikkäisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | räätikkäällä | räätikkäillä |
| ablatiivi | räätikkäältä | räätikkäiltä |
| allatiivi | räätikkäälle | räätikkäille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | räätikkäänä | räätikkäinä |
| translatiivi | räätikkääksi | räätikkäiksi |
| abessiivi | räätikkäättä | räätikkäittä |
| instruktiivi | – | räätikkäin |
| komitatiivi | – | räätikkäine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | räätikkää- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
räätikäs- | |