rähjä

Suomi

Substantiivi

rähjä (10)

huonokuntoinen, ränsistynyt rakennus tai muu rakennelma
rahjus
Ukko rähjä.

Ääntäminen

IPA: /ˈræhjæ/
tavutus: räh‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rähjä	rähjät
genetiivi	rähjän	rähjien (rähjäin)
partitiivi	rähjää	rähjiä
akkusatiivi	rähjä; rähjän	rähjät
sisäpaikallissijat
inessiivi	rähjässä	rähjissä
elatiivi	rähjästä	rähjistä
illatiivi	rähjään	rähjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rähjällä	rähjillä
ablatiivi	rähjältä	rähjiltä
allatiivi	rähjälle	rähjille
muut sijamuodot
essiivi	rähjänä	rähjinä
translatiivi	rähjäksi	rähjiksi
abessiivi	rähjättä	rähjittä
instruktiivi	–	rähjin
komitatiivi	–	rähjine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rähjä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

rähjäinen, rähjätä, rähjäytyä, rähjääntyä

Yhdyssanat

Aiheesta muualla

rähjä Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=rähjä&oldid=4161828”