rähjääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarähjääminen (38)
- teonnimi verbistä rähjätä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rähjääminen | rähjäämiset |
| genetiivi | rähjäämisen | rähjäämisten rähjäämisien |
| partitiivi | rähjäämistä | rähjäämisiä |
| akkusatiivi | rähjääminen; rähjäämisen |
rähjäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rähjäämisessä | rähjäämisissä |
| elatiivi | rähjäämisestä | rähjäämisistä |
| illatiivi | rähjäämiseen | rähjäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rähjäämisellä | rähjäämisillä |
| ablatiivi | rähjäämiseltä | rähjäämisiltä |
| allatiivi | rähjäämiselle | rähjäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rähjäämisenä (rähjäämisnä) |
rähjäämisinä |
| translatiivi | rähjäämiseksi | rähjäämisiksi |
| abessiivi | rähjäämisettä | rähjäämisittä |
| instruktiivi | – | rähjäämisin |
| komitatiivi | – | rähjäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rähjäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rähjäämis- | |