rähjääntyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarähjääntyminen (38)
- teonnimi verbistä rähjääntyä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rähjääntyminen | rähjääntymiset |
genetiivi | rähjääntymisen | rähjääntymisten rähjääntymisien |
partitiivi | rähjääntymistä | rähjääntymisiä |
akkusatiivi | rähjääntyminen; rähjääntymisen |
rähjääntymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rähjääntymisessä | rähjääntymisissä |
elatiivi | rähjääntymisestä | rähjääntymisistä |
illatiivi | rähjääntymiseen | rähjääntymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rähjääntymisellä | rähjääntymisillä |
ablatiivi | rähjääntymiseltä | rähjääntymisiltä |
allatiivi | rähjääntymiselle | rähjääntymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rähjääntymisenä (rähjääntymisnä) |
rähjääntymisinä |
translatiivi | rähjääntymiseksi | rähjääntymisiksi |
abessiivi | rähjääntymisettä | rähjääntymisittä |
instruktiivi | – | rähjääntymisin |
komitatiivi | – | rähjääntymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rähjääntymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rähjääntymis- |
Etymologia
muokkaa- verbi rähjääntyä + johdin -minen