rähmiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarähmiminen (38)
- teonnimi verbistä rähmiä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rähmiminen | rähmimiset |
| genetiivi | rähmimisen | rähmimisten rähmimisien |
| partitiivi | rähmimistä | rähmimisiä |
| akkusatiivi | rähmiminen; rähmimisen |
rähmimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rähmimisessä | rähmimisissä |
| elatiivi | rähmimisestä | rähmimisistä |
| illatiivi | rähmimiseen | rähmimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rähmimisellä | rähmimisillä |
| ablatiivi | rähmimiseltä | rähmimisiltä |
| allatiivi | rähmimiselle | rähmimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rähmimisenä (rähmimisnä) |
rähmimisinä |
| translatiivi | rähmimiseksi | rähmimisiksi |
| abessiivi | rähmimisettä | rähmimisittä |
| instruktiivi | – | rähmimisin |
| komitatiivi | – | rähmimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rähmimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rähmimis- | |