Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

räikeys (40)[1]

  1. se, että on räikeä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈræi̯keys/ tai /ˈræi̯key̯s/
  • tavutus: räi‧ke‧ys / räi‧keys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räikeys räikeydet
genetiivi räikeyden räikeyksien
partitiivi räikeyttä räikeyksiä
akkusatiivi räikeys;
räikeyden
räikeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi räikeydessä räikeyksissä
elatiivi räikeydestä räikeyksistä
illatiivi räikeyteen räikeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi räikeydellä räikeyksillä
ablatiivi räikeydeltä räikeyksiltä
allatiivi räikeydelle räikeyksille
muut sijamuodot
essiivi räikeytenä räikeyksinä
translatiivi räikeydeksi räikeyksiksi
abessiivi räikeydettä räikeyksittä
instruktiivi räikeyksin
komitatiivi räikeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo räikeyde-
vahva vartalo räikeyte-
konsonantti-
vartalo
räikeyt-

Etymologia muokkaa

sanan räikeä vartalosta räike- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40