räjähteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaräjähteleminen (38)
- teonnimi verbistä räjähdellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | räjähteleminen | räjähtelemiset |
genetiivi | räjähtelemisen | räjähtelemisten räjähtelemisien |
partitiivi | räjähtelemistä | räjähtelemisiä |
akkusatiivi | räjähteleminen; räjähtelemisen |
räjähtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | räjähtelemisessä | räjähtelemisissä |
elatiivi | räjähtelemisestä | räjähtelemisistä |
illatiivi | räjähtelemiseen | räjähtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | räjähtelemisellä | räjähtelemisillä |
ablatiivi | räjähtelemiseltä | räjähtelemisiltä |
allatiivi | räjähtelemiselle | räjähtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | räjähtelemisenä (räjähtelemisnä) |
räjähtelemisinä |
translatiivi | räjähtelemiseksi | räjähtelemisiksi |
abessiivi | räjähtelemisettä | räjähtelemisittä |
instruktiivi | – | räjähtelemisin |
komitatiivi | – | räjähtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | räjähtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
räjähtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi räjähdellä + johdin -minen