räjäytin

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

räjäytin (33-C)[1]

  1. pieni räjähde, jolla räjäytetään suurempi panos huonommin syttyvää räjähdysainetta

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈræjæy̯t̪in/ tai /ˈræjæˌyt̪in/
  • tavutus: rä‧jäy‧tin / rä‧jä‧y‧tin

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räjäytin räjäyttimet
genetiivi räjäyttimen räjäyttimien
räjäytinten
partitiivi räjäytintä räjäyttimiä
akkusatiivi räjäytin;
räjäyttimen
räjäyttimet
sisäpaikallissijat
inessiivi räjäyttimessä räjäyttimissä
elatiivi räjäyttimestä räjäyttimistä
illatiivi räjäyttimeen räjäyttimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi räjäyttimellä räjäyttimillä
ablatiivi räjäyttimeltä räjäyttimiltä
allatiivi räjäyttimelle räjäyttimille
muut sijamuodot
essiivi räjäyttimenä
(räjäytinnä)
räjäyttiminä
translatiivi räjäyttimeksi räjäyttimiksi
abessiivi räjäyttimettä räjäyttimittä
instruktiivi räjäyttimin
komitatiivi räjäyttimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo räjäyttime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
räjäytin-

Aiheesta muuallaMuokkaa

VerbiMuokkaa

räjäytin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä räjäyttää

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-C