räjäytin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- pieni räjähde, jolla räjäytetään suurempi panos huonommin syttyvää räjähdysainetta
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈræjæy̯t̪in/ tai /ˈræjæˌyt̪in/
- tavutus: rä‧jäy‧tin / rä‧jä‧y‧tin
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | räjäytin | räjäyttimet |
| genetiivi | räjäyttimen | räjäyttimien räjäytinten |
| partitiivi | räjäytintä | räjäyttimiä |
| akkusatiivi | räjäytin; räjäyttimen |
räjäyttimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | räjäyttimessä | räjäyttimissä |
| elatiivi | räjäyttimestä | räjäyttimistä |
| illatiivi | räjäyttimeen | räjäyttimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | räjäyttimellä | räjäyttimillä |
| ablatiivi | räjäyttimeltä | räjäyttimiltä |
| allatiivi | räjäyttimelle | räjäyttimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | räjäyttimenä (räjäytinnä) |
räjäyttiminä |
| translatiivi | räjäyttimeksi | räjäyttimiksi |
| abessiivi | räjäyttimettä | räjäyttimittä |
| instruktiivi | – | räjäyttimin |
| komitatiivi | – | räjäyttimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | räjäyttime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
räjäytin- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- räjäytin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
räjäytin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä räjäyttää
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-C