Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rämeys (40)[1]

  1. se, että on rämeä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈræmeys/ tai /ˈræmey̯s/
  • tavutus: rä‧me‧ys / rä‧meys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rämeys rämeydet
genetiivi rämeyden rämeyksien
partitiivi rämeyttä rämeyksiä
akkusatiivi rämeys;
rämeyden
rämeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi rämeydessä rämeyksissä
elatiivi rämeydestä rämeyksistä
illatiivi rämeyteen rämeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rämeydellä rämeyksillä
ablatiivi rämeydeltä rämeyksiltä
allatiivi rämeydelle rämeyksille
muut sijamuodot
essiivi rämeytenä rämeyksinä
translatiivi rämeydeksi rämeyksiksi
abessiivi rämeydettä rämeyksittä
instruktiivi rämeyksin
komitatiivi rämeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rämeyde-
vahva vartalo rämeyte-
konsonantti-
vartalo
rämeyt-

Etymologia muokkaa

sanan rämeä vartalosta räme- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rämeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40