Substantiivi

muokkaa

rämeys (40)[1]

  1. se, että on rämeä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈræmeys/ tai /ˈræmey̯s/
  • tavutus: rä‧me‧ys / rä‧meys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rämeys rämeydet
genetiivi rämeyden rämeyksien
partitiivi rämeyttä rämeyksiä
akkusatiivi rämeys;
rämeyden
rämeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi rämeydessä rämeyksissä
elatiivi rämeydestä rämeyksistä
illatiivi rämeyteen rämeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rämeydellä rämeyksillä
ablatiivi rämeydeltä rämeyksiltä
allatiivi rämeydelle rämeyksille
muut sijamuodot
essiivi rämeytenä rämeyksinä
translatiivi rämeydeksi rämeyksiksi
abessiivi rämeydettä rämeyksittä
instruktiivi rämeyksin
komitatiivi rämeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rämeyde-
vahva vartalo rämeyte-
konsonantti-
vartalo
rämeyt-

Etymologia

muokkaa

sanan rämeä vartalosta räme- ja suffiksista -ys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rämeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40