Adjektiivi

muokkaa

ränstynyt (47) (komparatiivi ränstyneempi, superlatiivi ränstynein) (taivutus [luo])

  1. ränsistynyt

ränstynyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä ränstyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ränstänyt ränstäneet
genetiivi ränstäneen ränstäneiden
ränstäneitten
partitiivi ränstänyttä ränstäneitä
akkusatiivi ränstänyt; ränstäneen ränstäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi ränstäneessä ränstäneissä
elatiivi ränstäneestä ränstäneistä
illatiivi ränstäneeseen ränstäneisiin
ränstäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ränstäneellä ränstäneillä
ablatiivi ränstäneeltä ränstäneiltä
allatiivi ränstäneelle ränstäneille
muut sijamuodot
essiivi ränstäneenä ränstäneinä
translatiivi ränstäneeksi ränstäneiksi
abessiivi ränstäneettä ränstäneittä
instruktiivi ränstänein
komitatiivi ränstäneine