Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

räväkkyys (40)

  1. se, että on räväkkä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈræʋækːyːs/
  • tavutus: rä‧väk‧kyys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räväkkyys räväkkyydet
genetiivi räväkkyyden räväkkyyksien
partitiivi räväkkyyttä räväkkyyksiä
akkusatiivi räväkkyys;
räväkkyyden
räväkkyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi räväkkyydessä räväkkyyksissä
elatiivi räväkkyydestä räväkkyyksistä
illatiivi räväkkyyteen räväkkyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi räväkkyydellä räväkkyyksillä
ablatiivi räväkkyydeltä räväkkyyksiltä
allatiivi räväkkyydelle räväkkyyksille
muut sijamuodot
essiivi räväkkyytenä räväkkyyksinä
translatiivi räväkkyydeksi räväkkyyksiksi
abessiivi räväkkyydettä räväkkyyksittä
instruktiivi räväkkyyksin
komitatiivi räväkkyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo räväkkyyde-
vahva vartalo räväkkyyte-
konsonantti-
vartalo
räväkkyyt-

Etymologia muokkaa

sanan räväkkä vartalosta räväkk- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa