Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rävelö (2)

  1. (arkikieltä) räveltävä henkilö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rävelö rävelöt
genetiivi rävelön rävelöjen
rävelöiden
rävelöitten
partitiivi rävelöä rävelöitä
rävelöjä
akkusatiivi rävelö;
rävelön
rävelöt
sisäpaikallissijat
inessiivi rävelössä rävelöissä
elatiivi rävelöstä rävelöistä
illatiivi rävelöön rävelöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rävelöllä rävelöillä
ablatiivi rävelöltä rävelöiltä
allatiivi rävelölle rävelöille
muut sijamuodot
essiivi rävelönä rävelöinä
translatiivi rävelöksi rävelöiksi
abessiivi rävelöttä rävelöittä
instruktiivi rävelöin
komitatiivi rävelöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rävelö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä räveltää (rävel- + )

Käännökset muokkaa