röhöttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaröhöttäminen (38)
- teonnimi verbistä röhöttää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | röhöttäminen | röhöttämiset |
genetiivi | röhöttämisen | röhöttämisten röhöttämisien |
partitiivi | röhöttämistä | röhöttämisiä |
akkusatiivi | röhöttäminen; röhöttämisen |
röhöttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | röhöttämisessä | röhöttämisissä |
elatiivi | röhöttämisestä | röhöttämisistä |
illatiivi | röhöttämiseen | röhöttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | röhöttämisellä | röhöttämisillä |
ablatiivi | röhöttämiseltä | röhöttämisiltä |
allatiivi | röhöttämiselle | röhöttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | röhöttämisenä (röhöttämisnä) |
röhöttämisinä |
translatiivi | röhöttämiseksi | röhöttämisiksi |
abessiivi | röhöttämisettä | röhöttämisittä |
instruktiivi | – | röhöttämisin |
komitatiivi | – | röhöttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | röhöttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
röhöttämis- |