röhkivä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä röhkiä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi röhkivä röhkivät
genetiivi röhkivän röhkivien
(röhkiväin)
partitiivi röhkivää röhkiviä
akkusatiivi röhkivä; röhkivän röhkivät
sisäpaikallissijat
inessiivi röhkivässä röhkivissä
elatiivi röhkivästä röhkivistä
illatiivi röhkivään röhkiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi röhkivällä röhkivillä
ablatiivi röhkivältä röhkiviltä
allatiivi röhkivälle röhkiville
muut sijamuodot
essiivi röhkivänä röhkivinä
translatiivi röhkiväksi röhkiviksi
abessiivi röhkivättä röhkivittä
instruktiivi röhkivin
komitatiivi röhkivine