rötöstelevä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaarötöstelevä (10)
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rötöstellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rötöstelevä | rötöstelevät |
genetiivi | rötöstelevän | rötöstelevien (rötösteleväin) |
partitiivi | rötöstelevää | rötösteleviä |
akkusatiivi | rötöstelevä; rötöstelevän |
rötöstelevät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rötöstelevässä | rötöstelevissä |
elatiivi | rötöstelevästä | rötöstelevistä |
illatiivi | rötöstelevään | rötösteleviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rötöstelevällä | rötöstelevillä |
ablatiivi | rötöstelevältä | rötösteleviltä |
allatiivi | rötöstelevälle | rötösteleville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rötöstelevänä | rötöstelevinä |
translatiivi | rötösteleväksi | rötösteleviksi |
abessiivi | rötöstelevättä | rötöstelevittä |
instruktiivi | – | rötöstelevin |
komitatiivi | – | rötöstelevine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |