röyhkimys
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaröyhkimys (39)
- (arkikieltä) röyhkeä henkilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrøy̯hkimys/
- tavutus: röyh‧ki‧mys
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | röyhkimys | röyhkimykset |
| genetiivi | röyhkimyksen | röyhkimysten röyhkimyksien |
| partitiivi | röyhkimystä | röyhkimyksiä |
| akkusatiivi | röyhkimys; röyhkimyksen |
röyhkimykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | röyhkimyksessä | röyhkimyksissä |
| elatiivi | röyhkimyksestä | röyhkimyksistä |
| illatiivi | röyhkimykseen | röyhkimyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | röyhkimyksellä | röyhkimyksillä |
| ablatiivi | röyhkimykseltä | röyhkimyksiltä |
| allatiivi | röyhkimykselle | röyhkimyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | röyhkimyksenä | röyhkimyksinä |
| translatiivi | röyhkimykseksi | röyhkimyksiksi |
| abessiivi | röyhkimyksettä | röyhkimyksittä |
| instruktiivi | – | röyhkimyksin |
| komitatiivi | – | röyhkimyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | röyhkimykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
röyhkimys- | |