röyhytteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaröyhytteleminen (38)
- se, että röyhytellään
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrøy̯hyt̪ːeleminen/
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | röyhytteleminen | röyhyttelemiset |
genetiivi | röyhyttelemisen | röyhyttelemisten röyhyttelemisien |
partitiivi | röyhyttelemistä | röyhyttelemisiä |
akkusatiivi | röyhytteleminen; röyhyttelemisen |
röyhyttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | röyhyttelemisessä | röyhyttelemisissä |
elatiivi | röyhyttelemisestä | röyhyttelemisistä |
illatiivi | röyhyttelemiseen | röyhyttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | röyhyttelemisellä | röyhyttelemisillä |
ablatiivi | röyhyttelemiseltä | röyhyttelemisiltä |
allatiivi | röyhyttelemiselle | röyhyttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | röyhyttelemisenä (röyhyttelemisnä) |
röyhyttelemisinä |
translatiivi | röyhyttelemiseksi | röyhyttelemisiksi |
abessiivi | röyhyttelemisettä | röyhyttelemisittä |
instruktiivi | – | röyhyttelemisin |
komitatiivi | – | röyhyttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | röyhyttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
röyhyttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi röyhytellä + johdin -minen