Substantiivi

muokkaa

röykytys (39)

  1. röykyttäminen; joutua ankaraan röykytykseen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrøy̯kyt̪ys/
  • tavutus: röy‧ky‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi röykytys röykytykset
genetiivi röykytyksen röykytysten
röykytyksien
partitiivi röykytystä röykytyksiä
akkusatiivi röykytys;
röykytyksen
röykytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi röykytyksessä röykytyksissä
elatiivi röykytyksestä röykytyksistä
illatiivi röykytykseen röykytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi röykytyksellä röykytyksillä
ablatiivi röykytykseltä röykytyksiltä
allatiivi röykytykselle röykytyksille
muut sijamuodot
essiivi röykytyksenä röykytyksinä
translatiivi röykytykseksi röykytyksiksi
abessiivi röykytyksettä röykytyksittä
instruktiivi röykytyksin
komitatiivi röykytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo röykytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
röykytys-

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä röykyttää (röykyt- + -ys)

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa