raahautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaraahautuminen (38)
- teonnimi verbistä raahautua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raahautuminen | raahautumiset |
| genetiivi | raahautumisen | raahautumisten raahautumisien |
| partitiivi | raahautumista | raahautumisia |
| akkusatiivi | raahautuminen; raahautumisen |
raahautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raahautumisessa | raahautumisissa |
| elatiivi | raahautumisesta | raahautumisista |
| illatiivi | raahautumiseen | raahautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raahautumisella | raahautumisilla |
| ablatiivi | raahautumiselta | raahautumisilta |
| allatiivi | raahautumiselle | raahautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raahautumisena (raahautumisna) |
raahautumisina |
| translatiivi | raahautumiseksi | raahautumisiksi |
| abessiivi | raahautumisetta | raahautumisitta |
| instruktiivi | – | raahautumisin |
| komitatiivi | – | raahautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raahautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
raahautumis- | |