raaistuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaraaistuminen (38)
- teonnimi verbistä raaistua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raaistuminen | raaistumiset |
| genetiivi | raaistumisen | raaistumisten raaistumisien |
| partitiivi | raaistumista | raaistumisia |
| akkusatiivi | raaistuminen; raaistumisen |
raaistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raaistumisessa | raaistumisissa |
| elatiivi | raaistumisesta | raaistumisista |
| illatiivi | raaistumiseen | raaistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raaistumisella | raaistumisilla |
| ablatiivi | raaistumiselta | raaistumisilta |
| allatiivi | raaistumiselle | raaistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raaistumisena (raaistumisna) |
raaistumisina |
| translatiivi | raaistumiseksi | raaistumisiksi |
| abessiivi | raaistumisetta | raaistumisitta |
| instruktiivi | – | raaistumisin |
| komitatiivi | – | raaistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raaistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
raaistumis- | |