SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

raaja (9)

  1. selkärankaisten ja niveljalkaisten parillinen nivelikäs uloke, jota käytetään tarttumiseen tai liikkumiseen
    Käsi ja jalka ovat raajoja.
    Hevosen raajat, erityisesti polvet olivat alttiita vahingoittumiselle.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrɑːjɑ/
  • tavutus: raa‧ja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raaja raajat
genetiivi raajan raajojen
(raajain)
partitiivi raajaa raajoja
akkusatiivi raaja;
raajan
raajat
sisäpaikallissijat
inessiivi raajassa raajoissa
elatiivi raajasta raajoista
illatiivi raajaan raajoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raajalla raajoilla
ablatiivi raajalta raajoilta
allatiivi raajalle raajoille
muut sijamuodot
essiivi raajana raajoina
translatiivi raajaksi raajoiksi
abessiivi raajatta raajoitta
instruktiivi raajoin
komitatiivi raajoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alaraaja, raajaliike, raajapari, raajarikko, takaraaja, tekoraaja, yläraaja

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • raaja Kielitoimiston sanakirjassa