Wikipedia
Katso artikkeli Raaja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

raaja (9)

  1. selkärankaisten ja niveljalkaisten parillinen nivelikäs uloke, jota käytetään tarttumiseen tai liikkumiseen
    Käsi ja jalka ovat raajoja.
    Hevosen raajat, erityisesti polvet olivat alttiita vahingoittumiselle.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑːjɑ/
  • tavutus: raa‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raaja raajat
genetiivi raajan raajojen
(raajain)
partitiivi raajaa raajoja
akkusatiivi raaja;
raajan
raajat
sisäpaikallissijat
inessiivi raajassa raajoissa
elatiivi raajasta raajoista
illatiivi raajaan raajoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raajalla raajoilla
ablatiivi raajalta raajoilta
allatiivi raajalle raajoille
muut sijamuodot
essiivi raajana raajoina
translatiivi raajaksi raajoiksi
abessiivi raajatta raajoitta
instruktiivi raajoin
komitatiivi raajoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo raaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Sanalla on vastineita lähisukukielissä. Sitä on esitetty germaaniseksi ja balttilaiseksi lainaksi.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

alaraaja, eturaaja, raajaliike, raajapari, raajarikko, takaraaja, tekoraaja, yläraaja

Aiheesta muualla

muokkaa
  • raaja Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. raaja.