raakkuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaraakkuminen (38)
- teonnimi verbistä raakkua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raakkuminen | raakkumiset |
| genetiivi | raakkumisen | raakkumisten raakkumisien |
| partitiivi | raakkumista | raakkumisia |
| akkusatiivi | raakkuminen; raakkumisen |
raakkumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raakkumisessa | raakkumisissa |
| elatiivi | raakkumisesta | raakkumisista |
| illatiivi | raakkumiseen | raakkumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raakkumisella | raakkumisilla |
| ablatiivi | raakkumiselta | raakkumisilta |
| allatiivi | raakkumiselle | raakkumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raakkumisena (raakkumisna) |
raakkumisina |
| translatiivi | raakkumiseksi | raakkumisiksi |
| abessiivi | raakkumisetta | raakkumisitta |
| instruktiivi | – | raakkumisin |
| komitatiivi | – | raakkumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raakkumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
raakkumis- | |