raappiintuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaraappiintuminen (38)
- teonnimi verbistä raappiintua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | raappiintuminen | raappiintumiset |
genetiivi | raappiintumisen | raappiintumisten raappiintumisien |
partitiivi | raappiintumista | raappiintumisia |
akkusatiivi | raappiintuminen; raappiintumisen |
raappiintumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | raappiintumisessa | raappiintumisissa |
elatiivi | raappiintumisesta | raappiintumisista |
illatiivi | raappiintumiseen | raappiintumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | raappiintumisella | raappiintumisilla |
ablatiivi | raappiintumiselta | raappiintumisilta |
allatiivi | raappiintumiselle | raappiintumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | raappiintumisena (raappiintumisna) |
raappiintumisina |
translatiivi | raappiintumiseksi | raappiintumisiksi |
abessiivi | raappiintumisetta | raappiintumisitta |
instruktiivi | – | raappiintumisin |
komitatiivi | – | raappiintumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | raappiintumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
raappiintumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi raappiintua + johdin -minen