raaputteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaraaputteleminen (38)
- teonnimi verbistä raaputella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | raaputteleminen | raaputtelemiset |
genetiivi | raaputtelemisen | raaputtelemisten raaputtelemisien |
partitiivi | raaputtelemista | raaputtelemisia |
akkusatiivi | raaputteleminen; raaputtelemisen |
raaputtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | raaputtelemisessa | raaputtelemisissa |
elatiivi | raaputtelemisesta | raaputtelemisista |
illatiivi | raaputtelemiseen | raaputtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | raaputtelemisella | raaputtelemisilla |
ablatiivi | raaputtelemiselta | raaputtelemisilta |
allatiivi | raaputtelemiselle | raaputtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | raaputtelemisena (raaputtelemisna) |
raaputtelemisina |
translatiivi | raaputtelemiseksi | raaputtelemisiksi |
abessiivi | raaputtelemisetta | raaputtelemisitta |
instruktiivi | – | raaputtelemisin |
komitatiivi | – | raaputtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | raaputtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
raaputtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi raaputella + johdin -minen