Wikipedia
Katso artikkeli Rabbi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Rabbi
 
Rabbi
 
Rabbi
 
Rabbi

Substantiivi

muokkaa

rabbi (5)

  1. juutalainen lainoppinut, alun perin juutalaisen uskon ja lain opettaja ja tulkitsija ja tuomari, joka voi nykyisin myös toimia jumalanpalveluksissa ja edustaa juutalaista seurakuntaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑbːi/
  • tavutus: rab‧bi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rabbi rabbit
genetiivi rabbin rabbien
(rabbein)
partitiivi rabbia rabbeja
akkusatiivi rabbi;
rabbin
rabbit
sisäpaikallissijat
inessiivi rabbissa rabbeissa
elatiivi rabbista rabbeista
illatiivi rabbiin rabbeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rabbilla rabbeilla
ablatiivi rabbilta rabbeilta
allatiivi rabbille rabbeille
muut sijamuodot
essiivi rabbina rabbeina
translatiivi rabbiksi rabbeiksi
abessiivi rabbitta rabbeitta
instruktiivi rabbein
komitatiivi rabbeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rabbi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

rabbiini

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rabbi Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

rabbi (monikko rabbis)

  1. rabbi