Wikipedia
Katso artikkeli Raiskaus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

raiskaus (39)[1]

  1. (oikeustiede) väkisinmakaaminen, sukupuoliyhteys ilman toisen osapuolen tahtoa
  2. (kuvaannollisesti) pilaaminen, turmeleminen
    Sellainen kielenkäyttö on oikeaa suomen kielen raiskausta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑi̯skɑus/ tai /ˈrɑi̯skɑu̯s/
  • tavutus: rais‧ka‧us / rais‧kaus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raiskaus raiskaukset
genetiivi raiskauksen raiskausten
raiskauksien
partitiivi raiskausta raiskauksia
akkusatiivi raiskaus;
raiskauksen
raiskaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi raiskauksessa raiskauksissa
elatiivi raiskauksesta raiskauksista
illatiivi raiskaukseen raiskauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi raiskauksella raiskauksilla
ablatiivi raiskaukselta raiskauksilta
allatiivi raiskaukselle raiskauksille
muut sijamuodot
essiivi raiskauksena raiskauksina
translatiivi raiskaukseksi raiskauksiksi
abessiivi raiskauksetta raiskauksitta
instruktiivi raiskauksin
komitatiivi raiskauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo raiskaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
raiskaus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39