raitistuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaraitistuminen (38)
- teonnimi verbistä raitistua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raitistuminen | raitistumiset |
| genetiivi | raitistumisen | raitistumisten raitistumisien |
| partitiivi | raitistumista | raitistumisia |
| akkusatiivi | raitistuminen; raitistumisen |
raitistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raitistumisessa | raitistumisissa |
| elatiivi | raitistumisesta | raitistumisista |
| illatiivi | raitistumiseen | raitistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raitistumisella | raitistumisilla |
| ablatiivi | raitistumiselta | raitistumisilta |
| allatiivi | raitistumiselle | raitistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raitistumisena (raitistumisna) |
raitistumisina |
| translatiivi | raitistumiseksi | raitistumisiksi |
| abessiivi | raitistumisetta | raitistumisitta |
| instruktiivi | – | raitistumisin |
| komitatiivi | – | raitistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raitistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
raitistumis- | |