raivaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaraivaaminen (38)
- teonnimi verbistä raivata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raivaaminen | raivaamiset |
| genetiivi | raivaamisen | raivaamisten raivaamisien |
| partitiivi | raivaamista | raivaamisia |
| akkusatiivi | raivaaminen; raivaamisen |
raivaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raivaamisessa | raivaamisissa |
| elatiivi | raivaamisesta | raivaamisista |
| illatiivi | raivaamiseen | raivaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raivaamisella | raivaamisilla |
| ablatiivi | raivaamiselta | raivaamisilta |
| allatiivi | raivaamiselle | raivaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raivaamisena (raivaamisna) |
raivaamisina |
| translatiivi | raivaamiseksi | raivaamisiksi |
| abessiivi | raivaamisetta | raivaamisitta |
| instruktiivi | – | raivaamisin |
| komitatiivi | – | raivaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raivaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
raivaamis- | |