raivokkuus

Suomi

Substantiivi

raivokkuus (40)

se, että on raivokas

Ääntäminen

IPA: /ˈrɑi̯ʋokːuːs/
tavutus: rai‧vok‧kuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	raivokkuus	raivokkuudet
genetiivi	raivokkuuden	raivokkuuksien
partitiivi	raivokkuutta	raivokkuuksia
akkusatiivi	raivokkuus; raivokkuuden	raivokkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	raivokkuudessa	raivokkuuksissa
elatiivi	raivokkuudesta	raivokkuuksista
illatiivi	raivokkuuteen	raivokkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	raivokkuudella	raivokkuuksilla
ablatiivi	raivokkuudelta	raivokkuuksilta
allatiivi	raivokkuudelle	raivokkuuksille
muut sijamuodot
essiivi	raivokkuutena	raivokkuuksina
translatiivi	raivokkuudeksi	raivokkuuksiksi
abessiivi	raivokkuudetta	raivokkuuksitta
instruktiivi	–	raivokkuuksin
komitatiivi	–	raivokkuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	raivokkuude-
vahva vartalo	raivokkuute-
konsonantti- vartalo	raivokkuut-

Etymologia

sanan raivokas vartalosta raivokk- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on raivokas

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

raivokkuus Kielitoimiston sanakirjassa