rakastaja

Suomi

Substantiivi

rakastaja (10)

henkilö, joka rakastaa
rakastajattaren miespuolinen vastine

Ääntäminen

IPA: /ˈrɑkɑsˌt̪ɑjɑ/
tavutus: ra‧kas‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rakastaja	rakastajat
genetiivi	rakastajan	rakastajien (rakastajain)
partitiivi	rakastajaa	rakastajia
akkusatiivi	rakastaja; rakastajan	rakastajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	rakastajassa	rakastajissa
elatiivi	rakastajasta	rakastajista
illatiivi	rakastajaan	rakastajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rakastajalla	rakastajilla
ablatiivi	rakastajalta	rakastajilta
allatiivi	rakastajalle	rakastajille
muut sijamuodot
essiivi	rakastajana	rakastajina
translatiivi	rakastajaksi	rakastajiksi
abessiivi	rakastajatta	rakastajitta
instruktiivi	–	rakastajin
komitatiivi	–	rakastajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rakastaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö

englanti: lover

latina: amātor m.

Aiheesta muualla

rakastaja Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=rakastaja&oldid=4182492”