rakastaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
rakastaja (10)
- henkilö, joka rakastaa
- rakastajattaren miespuolinen vastine
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrɑkɑsˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: ra‧kas‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rakastaja | rakastajat |
| genetiivi | rakastajan | rakastajien (rakastajain) |
| partitiivi | rakastajaa | rakastajia |
| akkusatiivi | rakastaja; rakastajan |
rakastajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rakastajassa | rakastajissa |
| elatiivi | rakastajasta | rakastajista |
| illatiivi | rakastajaan | rakastajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rakastajalla | rakastajilla |
| ablatiivi | rakastajalta | rakastajilta |
| allatiivi | rakastajalle | rakastajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rakastajana | rakastajina |
| translatiivi | rakastajaksi | rakastajiksi |
| abessiivi | rakastajatta | rakastajitta |
| instruktiivi | – | rakastajin |
| komitatiivi | – | rakastajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rakastaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- rakastaja Kielitoimiston sanakirjassa