Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rakastelu (2)[1]

  1. eroottinen yhdessäolo, joka saattaa johtaa yhdyntään

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑkɑsˌt̪elu/
  • tavutus: ra‧kas‧te‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rakastelu rakastelut
genetiivi rakastelun rakastelujen
rakasteluiden
rakasteluitten
partitiivi rakastelua rakasteluita
rakasteluja
akkusatiivi rakastelu;
rakastelun
rakastelut
sisäpaikallissijat
inessiivi rakastelussa rakasteluissa
elatiivi rakastelusta rakasteluista
illatiivi rakasteluun rakasteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rakastelulla rakasteluilla
ablatiivi rakastelulta rakasteluilta
allatiivi rakastelulle rakasteluille
muut sijamuodot
essiivi rakasteluna rakasteluina
translatiivi rakasteluksi rakasteluiksi
abessiivi rakastelutta rakasteluitta
instruktiivi rakasteluin
komitatiivi rakasteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rakastelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä rakastella

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

rakastelukohtaus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2