Substantiivi

muokkaa

rakastelu (2)[1]

  1. eroottinen yhdessäolo, joka saattaa johtaa yhdyntään

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑkɑsˌt̪elu/
  • tavutus: ra‧kas‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rakastelu rakastelut
genetiivi rakastelun rakastelujen
rakasteluiden
rakasteluitten
partitiivi rakastelua rakasteluita
rakasteluja
akkusatiivi rakastelu;
rakastelun
rakastelut
sisäpaikallissijat
inessiivi rakastelussa rakasteluissa
elatiivi rakastelusta rakasteluista
illatiivi rakasteluun rakasteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rakastelulla rakasteluilla
ablatiivi rakastelulta rakasteluilta
allatiivi rakastelulle rakasteluille
muut sijamuodot
essiivi rakasteluna rakasteluina
translatiivi rakasteluksi rakasteluiksi
abessiivi rakastelutta rakasteluitta
instruktiivi rakasteluin
komitatiivi rakasteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rakastelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä rakastella

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

rakastelukohtaus

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2