Substantiivi

muokkaa

rakentelu (2)

  1. rakenteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑkenˌt̪elu/
  • tavutus: ra‧ken‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rakentelu rakentelut
genetiivi rakentelun rakentelujen
rakenteluiden
rakenteluitten
partitiivi rakentelua rakenteluita
rakenteluja
akkusatiivi rakentelu;
rakentelun
rakentelut
sisäpaikallissijat
inessiivi rakentelussa rakenteluissa
elatiivi rakentelusta rakenteluista
illatiivi rakenteluun rakenteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rakentelulla rakenteluilla
ablatiivi rakentelulta rakenteluilta
allatiivi rakentelulle rakenteluille
muut sijamuodot
essiivi rakenteluna rakenteluina
translatiivi rakenteluksi rakenteluiksi
abessiivi rakentelutta rakenteluitta
instruktiivi rakenteluin
komitatiivi rakenteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rakentelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi rakennella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa