rakkula
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarakkula (12)
- (ihmisbiologia) eräs ihmisen elimistön osa
- (arkikieltä) vesikello
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrɑkːulɑ/
- tavutus: rak‧ku‧la
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rakkula | rakkulat |
genetiivi | rakkulan | rakkuloiden rakkuloitten (rakkulain) |
partitiivi | rakkulaa | rakkuloita |
akkusatiivi | rakkula; rakkulan |
rakkulat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rakkulassa | rakkuloissa |
elatiivi | rakkulasta | rakkuloista |
illatiivi | rakkulaan | rakkuloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rakkulalla | rakkuloilla |
ablatiivi | rakkulalta | rakkuloilta |
allatiivi | rakkulalle | rakkuloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rakkulana | rakkuloina |
translatiivi | rakkulaksi | rakkuloiksi |
abessiivi | rakkulatta | rakkuloitta |
instruktiivi | – | rakkuloin |
komitatiivi | – | rakkuloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rakkula- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakeuhkorakkula, maitorakkula, munarakkula, märkärakkula, palorakkula, rakkula-aste, rakkulaihottuma, rakkularauhanen, vesirakkula
Aiheesta muualla
muokkaa- rakkula Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.